Kirjaston poistomyynnistä mukaan tarttui ennestään minulle tuntemattoman Hannu Vuorion Hagman.
Aloin lukemaan kirjaa heti kirjastosta ulos päästyäni.
Kirja oli mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen tuttavuus kotimaisten dekkarien joukosta.
Helsingin - ja etenkin Kallion tunteminen - olisi ehkä saanut innostumaan kirjasta vielä enemmän.
Kielellisesti kirja oli hieman hämäävä näin "stadin slangia" osaamattoman mielestä.
Tasapainoilu laillisen ja laittoman rajalla oli ehdottomasti kirjan parhaita puolia,
ja suosittelisinkin Hagmania kaikille kalan ja dekkarien ystäville:
paikoitellen savustetun ahvenen maun pystyi melkein tuntemaan suussaan.
Kirjan takakansi kertoo seuraavaa:
"Hagman on keski-ikäinen eronnut mies, entinen nyrkkeilykehien nekkaaja ja ravintoloiden poke eli sarana - raameiltaan ja maineeltaan juuri se mies, joka vedetään mukaan hämäräpuuhiin ja jota aina epäillään ensimmäisenä.
Hagman on elämänsä käännekohdassa yksin: faija tekee kuolemaa Koskelassa, faijan perustama kirjadivari Kalliossa on konkurssin partaalla, entinen vaimo ja tytär tuntuvat liittoutuneen keskenään. Välit perheeseen ovat katkolla, kun Hagman toteaa tyttären poikaystävän sekaantuneen kovan luokan bisneksiin. Onko Hagman katkeroitunut, viinaanmenevä ja kovanyrkkinen luuseri, joka yrittää mustamaalata poikaystävän tyttärensä silmissä vai tytärtään suojeleva isä, joka vaarantaa henkensä paljastaakseen todelliset syylliset?
Kauhun tasapaino tosiasioiden ja ennakkoluulojen, laillisen ja laittoman välillä säilyy viimeisille riveille asti. Rangaistaanko rikoksesta - se riippuu siitä, onko rikos hyvän vai pahan palveluksessa."
Hannu Vuorio on Helsinkiläinen kirjailija, joka on toiminut mm. toimittajana, kriitikkona sekä käsi-kirjoittajana. Vuorio on myös julkaissut runoja 60-luvulla.
Vuonna 1995 Hannu Vuorio sai Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka-palkinnon esikoisdekkaristaan Nyman.
Tuomio:3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti