"Tuho oli kuin mielipuolen työtä. Talo oli säpäleinä, mutta mikään ei viitannut tavalliseen vandalismiin - kaikki oli liian järjestelmällistä. Joku oli nähnyt todella paljon vaivaa, mutta miksi? Oliko autiossa huvilassa harjoitettu saatananpalvontaa vai oliko kyseessä kosto?
Vivien on Kaliforniaan muutettuaan jättänyt arvokkaan Highwoodin huvilansa irtaimistoineen vartioimatta. Tuhosta kuultuaan hän pyytää sisarenpoikansa Paulin korjaamaan taloa, mutta kieltää ehdottomasti kutsumasta poliisia paikalle.
Poliisia huvila kiinnostaa toisesta syystä: lähistöllä on mystisesti kadonnut ainakin neljä teini-ikäistä"
Kaiken kaikkiaan pidin kirjaa pitkästyttävänä. Ensimmäiset 400 sivua olisi surutta voitu tiivistää sataan sivuun. Takakannen sekä ystävän hehkutuksen perusteella odotukseni saattoivat nousta liian korkeiksi.
Mielenkiintoisinta kirjassa olivat päähenkilö Paulin Touretten-syndrooma, sekä Paulin tutkimukset hyperkinesiasta ja hyperdynamismista. Myös viimeiset pari-kolmekymmentä sivua olivat mielenkiintoisia, vihdoinkin kirjassa tapahtui jotain.
Daniel Hecht tunnetaan paitsi esikoiskirjastaan Kallon pimeä puoli, myös siitä että hän on kitaristi.
Tuomio: 1/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti