lauantai 28. elokuuta 2010

Hanna-Riikka Kuisma: Elinkautinen

"Mitä kuuluu sille koulutoverillesi, jota vähän karsastit, koska hän oli kummallisen näköinen ja haisi oudolta? Miten nyt menee naisella, joka istui eilen bussissa viereesi? Se jolla oli silmä mustana ja hapsottava permanentti, muistatko?


Hanna-Riikka Kuisman väkivaltaisen verevä esikoisproosateos Elinkautinen taluttaa lukijan eteen joukon ei-toivottuja, elämään tuomittuja ihmisiä. Tässä kompastelevassa kulkueessa nyrjähtäneen lapsuuden hämmennys vaihtuu nuoruuden vimmaisuudeksi, epätoivo purkautuu väkivaltana ja itsetuhoisuutena, yksinäisyys murtaa mielen ja kuolema kuiskii korvaan. Äänen saavat ne ihmiset, jotka eivät kykene puhumaan omasta puolestaan."



Elinkautisen novellit eivät ole kaunisteltuja, vaan raakoja, hämmentäviä, ahdistavia ja mukaansatempaavia. Novelleissa kuvaillaan jokapäiväistä suomalaista elämää: perheväkivaltaa, päihteiden käyttöä, masennusta sekä syömishäiriöitä. Kirjan huumori on mustaakin mustempaa.

Toisinaan olisin toivonut tarinan vielä jatkuvan, saavan onnellisen lopun - tai edes keskinkertaisen. Toisaalta, tämä on jokapäiväistä elämää ympäri maailman, aina kaikki ei pääty kuten elokuvissa. Kirjaa lukemalla voi kurkistaa masentuneen elämään, samaistua kuoleman kaipuuseen tai kuvitella, millaista päihteiden käyttäjän elämä on.

Hanna-Riikka Kuisma 70-luvun lopulla syntynyt, koulutukseltaan kuvataiteilija. Ennen Elinkautista Kuisman novelleja on julkaistu mm. Satakunnan Taidetoimikunnan Uusien kirjoittajien kirjassa 2001 ja Gummeruksen Novellit 2004 -antologiassa. Kuisma on myös kirjoittanut freelancerina lehtiin mm. kolumneja ja taidekritiikkejä.

Tuomio: 4/5

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Virginie Despentes: Teen spirit

Takakannen perusteella kirja vaikutti ehdottomasti lukemisen arvoiselta.
Ehkäpä liiallisten odotusten perusteella kirja olikin hieman pettymys.
Ei kuulu kirjoihin jotka luetaan uudelleen ja uudelleen.


Takakannen mukaan:

"Entinen punkkari, kolmekymppinen muusikko Bruno ei ole poistunut asunnostaan kahteen vuoteen. Pilven pössyttely, musiikin kuuntelu ja neuroosien kanssa tasapainoilu käyvät hänen päivätyöstään, ja tyttöystävä hoitaa ikävät käytännön asiat.

Eräänä päivänä Bruno saa tietää olevansa kolmetoistavuotiaan Nancyn isä.
Nancy huojuu lapsuuden ja nuoruuden rajamailla: yhtenä hetkenä hän on syliin kaipaava pikkulapsi ja toisena numetallia diggaava, seksuaalisilla poseerauksilla leikittelevä pikkubritney.

Räävittömän hauska ja salaviisas romaani kertoo, miten Bruno ja Nancy löytävät toisensa, mitä tapahtuu kun kahden sukupolven nuoruusmytologiat törmäävät ja miten isä ja tytär mullistavat toistensa maailman. Teos yhdistää punkin energian ja aatteellisen tinkimättömyyden sävykkäisiin pohdintoihin kasvattajan mahdollisuuksista ja paikoin apokalyptiseltä tuntuvasta maailmantilanteesta."

Virginie Despentes on ranskalainen feministi, kirjailija, kääntäjä ja ohjaaja.
Despentesiltä on suomennettu kirjat Pane mua, Kauniita asioita, Teen spirit sekä King Kong-tyttö.

Tuomio: 2/5

maanantai 2. elokuuta 2010

Heinäkuun luetut kirjat.

Noloa kyllä, mutta sain heinäkuun aikana luettua ainoastaan kaksi kirjaa:
  • Torey Hayden: Häkkipoika
  • Hannu Vuorio: Hagman
Keskeneräisiä kirjoja on toki siellä ja täällä, kiinnostavia sekä vähemmän kiinnostavia. Valitettavasti helteet pilasivat keskittymiskykyni, joten lukemisestakaan ei tullut mitään.