Tammikuun luetut kirjat.

• A. W. Yrjänä - Päiväkirja
• Charlaine Harris - Veren voima
• Charlaine Harris - Verenjanoa Dallasissa
• Tommi Liimatta & Jouni Hynynen - Rillipää ja läski
• Arto Salminen - Turvapaikka
• Andrei Pogožev - Pako Auschwitzista
• Dan Brown - Kadonnut symboli

Dan Brown: Kadonnut symboli

"Yhdysvaltojen pääkaupunki Washington. 12 tuntia. Jännitystä joka hetki.

Professori Robert Langdon saa tavallisena sunnuntaina yllättävän kutsun Washingtoniin vanhalta ystävältään ja oppi-isältään Peter Solomonilta. Langdon halutaan pikaisesti juhlapuhujaksi pääkaupungissa pidettävään tilaisuuteen.

Langdon suostuu äveriään historioitsijan pyyntöön ilomielin, mutta perille päästyään hän huomaa astuneensa keskelle järkyttävää painajaista. Tuntematon taho todistaa mahdollisimman raa'alla tavalla kaapanneensa Peter Solomonin.

Solomonin vapauden hintana kaappaaja vaatii Langdonia auttajakseen ikiaikaisen salaisuuden selvittämisessä. Kukaan muu ei hänen mukaansa pysty ratkaisemaan arvoitusta, joka johdattaa Solomonin etsijät kohti kaappaajan tavoittelemaa päämäärää.

Ikivanhaan symboliikkaan ja vapaamuurareiden ajatusmaailmaan syvällisesti perehtynyt Langdon on valmis pelastamaan ystävänsä oman henkensä uhalla. Pian salaperäiset esineet, maailman tunnetuimmat rakennukset ja maamerkit paljastavat Yhdysvaltojen pääkaupungin kätketyn puolen. Lopulta ne tuovat näkyviin ikuisen totuuden. Matka sen äärelle on vaaroja täynnä."



Odotin kirjalta paljon, ehkä liikaakin. Odotin kirjan olevan yhtä loistava kuin Da Vinci-koodi sekä Enkelit ja demonit olivat, siksi ehkä petyinkin.

Kirjassa oli mielestäni liikaa toistoa, etenkin loppua kohden. Kirja myös vaikutti väkisin venytetyltä, tekstiä olisi voinut karsia paikoitellen rankallakin kädellä. Kyllähän tämän luki, mutta melkein harmittaa että omaksi ostin.

Kristina Ohlsson: Nukketalo

Pisamainen pikkutyttö katoaa täpötäydestä junasta keskellä kirkasta päivää. Mahdollisia silminnäkijöitä on junallinen, mutta kukaan ei tunnu huomanneen, milloin tyttö on hävinnyt. Kaappaus vaikuttaa huoltajuuskiistalta, ja epäilyt kohdistuvat tytön isään. Samaan aikaan toisella puolella Ruotsia eräs nuori nainen piileskelee entistä elämänsä prinssiä. Hän tietää paremmin kuin hyvin, miksi tyttö on kadonnut.

Poliisitutkintaa ryhtyy johtamaan maineikas komisario Alex Recht oikeana kätenään kärkäs ylikonstaapeli Peter Rydh. Heille kullanarvoinen on analyytikko Fredrika Bergman, poliisiin töihin päätynyt lahjakas viulisti. Bergman joutuu tekemään hartiavoimin töitä, jotta tutkinta saadaan oikeille urille. Sitä ennen menetetään ihmishenki. Alkaa painajainen. Alkaa murhaajan takaa-ajo. Murhaajan, joka on häkellyttävän taitava. Murhaajan, joka ei tunne armoa.

Lyhyestä virsi kaunis: Kirja oli mukaansa tempaava, perinteinen dekkari. Loistava esikoisteos, jota ei olisi malttanut käsistään laskea. Suosittelen.

Kristina Ohlsson on Lähi-itään ja EU:n ulkopolitiikkaan erikoistunut politiikan tutkija, joka työskentelee turvallisuuspoliittisena analyytikkona Ruotsin poliisihallituksessa.



Vampyyrikirjallisuus

Koska vampyyrit ovat nyt kovasti muodissa, ajattelin naputella joitakin ajatuksiani vampyyrikirjallisuudesta tänne. Itse olen lukenut vampyyreistä kertovia kirjoja jo aivan mukulasta saakka. Ensimmäisenä luettavaksi valikoituivat tottakai Angela Sommer-Bodenburgin Pikku Vampyyri-kirjat, jotka pitääkin lainata viimeistään kesällä kirjastosta uudelleen luettavaksi. Seuraavana vuorossa oli Bram Stokerin Dracula, paikoitellen pitkästyttävä mutta kuitenkin niin hyvä kirja (pitäisi kai tämäkin toistamiseen lukaista). Suureen suosioon nousseesta Houkutus-kirjasarjasta (Stephenie Meyer) luin ensimmäisen kirjan, josta en kuitenkaan pitänyt (En myöskään pitänyt kahdesta näkemästäni elokuvasta). Aivan lähiaikoina olen lukenut Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse-kirjasarjasta kaksi ensimmäistä kirjaa. Pidin molemmista ja odotankin innolla että saan kolmannen osan lainaan. Parhaillaan luettavana on Anne Ricen Veren vangit, joka on ollut lukulistalla jo useamman vuoden.

Muitakin vampyyrikirjoja olen saattanut vuosien varrella lukea, mutta mieleen ne eivät ole selvästikään jääneet. Tulevaisuudessa on suunnitelmissa keskittyä enemmänkin vampyyrikirjallisuuteen elokuvien sijaan, en silti kuitenkaan aio lopettaa vampyyrielokuvien keräilyä.

Joitakin vuosia takaperin oli vaikea löytää kirjastosta vampyyrikirjoja, nyt löytyy jos jonkinlaista. Vampyyrit ovat selvästi muodissa, mikä voi olla sekä hyvä (vampyyrifanit, jotka eivät ole juurikaan lukeneet saattavat kääntyä lukutoukiksi) että huono (vampyyrikirjoja kirjoitetaan vain dollarin kuvat silmissä eikä ehkä niinkään tähdätä enää hyvään kirjallisuuteen) puoli.